Metalliteollisuuden, metsäteollisuuden, ja ajoneuvoteollisuuden pilottiryhmissä mukana.

Heikki ehti ennen yrittäjyyttään olla töissä viisi vuotta Suomen Hiabilla nosturikauppiaana, Atlaksen kaivinkonemyyjänä sekä Exten puutavarapankkomyyjänä.

- Pankkomarkkinat olivat lähes suvereenisti laukaistavilla pankoilla. Lopetettuani Hiabilla päätin aloittaa kiinteiden ja turvallisten alumiinipankkojen valmistuksen Nokian Alumiinitehtaalla. Pankosta tuli kevyt ja nätti. Kauppa lähti matkaan kuin itsestään.

Heikki on ollut mukana Nokian Alumiinitehtaalla kehittämässä lujempien alumiinien käyttöä sekä pintakäsittelyä.

- Aluksi pankoissa käytettiin raaka-alumiinia ilman pintakäsittelyä. Teimme Sisun esittelykiertueen autoon alumiinivarusteet pankkoineen talvella 1978. Autolla ajettiin lenkki Hämeenlinnaan ja takaisin. Tampereen ympäristöön oli kylvetty teille natronlipeää, joka muutti raaka-alumiinisen pinnan aivan hirvittävän näköiseksi. Esittelykierros oli sovittu ja auto piti saada kuntoon, ja me teimme sen. Keräsin 20-30 tuttua miestä puhdistusoperaatioon, joka tehtiin muurahaishapolla ja PataPata-teräsvillalla. Puhdistustyö kesti lähes kaksi vuorokautta ja autosta tuli uudella tavalla siisti. Tämä operaatio aiheutti miettimistä ja keskustelua Nokian tuotesuunnittelun kanssa, ja tuolloin päätimme aloittaa alumiininpankkojen elektrolyyttisen pinnoituksen mahdollisimman pikaisesti. Alumiinin eloksointi on hyvä pinnoite, johon natronlipeät ja tiesuolat eivät pure. Lisäksi alumiinipankko sai tekniikan ja muodon, joka sillä on käytössä lähes identtisenä vielä tänäkin päivänä.

Rautaruukin (nykyinen SSAB) kanssa Heikki on tehnyt yhteistyötä jo alumiinipankkovalmistuksen aikoihin. Varusteissa käytettiin enenevissä määrin mahdollisimman hyvälaatuista terästä. Nämä teräsmateriaalit siirtyivät pankkorunkoihin, laukaistavien pankkojen tolppiin sekä myöhemmin laukaistavien- ja kiinteätolppaisten pankkomallien kaikkiin rakenteisiin.

- Olen ollut onnekas, että olen päässyt mukaan kehittämään kaikkia puutavara-autovarustemateriaaleja sekä niiden pinnoitusmenetelmiä alumiinista ruostumattomiin teräksiin sekä ultralujiin erikoisteräksiin.

Ultralujien terästen sinkityksissä tuli yllättäviä ongelmia. Teräkset räjähtelivät altaissa kuin rypälepommit – jotain oli tehtävä ja nopeasti. Raahen teräsmiehet ottivat asian vastuulliseen käsittelyyn ja perustivat sinkitysryhmän yhdessä Kokkolan sinkkitehtaan kanssa.

- Sinkkiyhdistyksen kehitysjohtajana oli vanha koulukaverini  Harjun"Tapsa" ja Raahen tehtaalla sinkitystä vei eteenpäin Mikko Arponen assistentteineen, kertoo Jokela, joka on ollut mukana teräksien kuumasinkitysryhmässä vuodesta 1986 saakka.

Seuraavan vuosikymmenen aikana Rautaruukin vastuulla oleva kehitysryhmä onnistui tekemään ns. vetyinhibiitin, jolla poistettiin kuumasinkityksen aiheuttamat rikkoontumiset sinkattavista rakenteista.

- Otimme jauhemaalauksen (pulverimaalauksen) teräksiemme pinnoitusmenetelmäksi Vaasan Mansikkasaaren tuotannon aikana vuonna 1986-1992. Jauhemaalaus kuorma-autojen teräsvarusteiden pintakäsittelynä yleistyi. Pinnoitus oli muovimaisen hyvännäköinen, mutta näkymättömästi sienimäisen harvarakenteinen. Ongelmia tuli kasvamassa määrin kaikille jauhemaalia maantiekäyttöön ottaneille yrityksille.

Ensimmäinen palaute ja paha sellainen tuli Kemiöstä merisuolaisessa ilmastossa ajelevalta Leif Funckilta.

- Leif soitti jo muutaman viikon ajon jälkeen, että nyt näille pankoille sattuu jotain aivan outoa. Suola meni maalipinnasta ja maali irtoili suurina laikkuina. Samoja ongelmia esiintyi kuorma-autojen runko-osien pinnoituksissa. Ratkaisu löytyi Norjasta Jotunin tehtaalta, jossa oli kehitetty sinkkipohjamaali, ja sen käyttö poisti maalipintojen irtoamisen laikkuina. Olemme olleet jauhemaalauksen käyttäjinä ja kehittäjinä noin kolmekymmentä vuotta. Nyt uusimpana uutuutena jauhemaalauksessa käytämme sinkkipohjustusten päälle lakkaseosteisia pulverointia, joka on pinnaltaan tiiviimpi, kiiltävä ja auringonvaloa merkittävästi kestävä liituuntumatta.XXhj.1.9.2026