"Pankan" opit, ja kokemukset 1952 - 20??: - Tositarina 1.

Henkinen kasvuni Pankaksi alkoi maaliskuussa 1952. Tuolloin äitini päästi minut Kuopiolaisten aikansa "Metsäkonemiesten" mukaan tukkien hakuun Nevanperän metsistä. -Isäni oli kuollut tammikuussa 1952 , ja minä olin isäntäkoulutettavana.



Tuon ajan"Metsäkonemiehet" tulivat hevosineen ja rekineen junalla Kuopiosta Laihian asemalle, ja siitä ajellen kotitalollemme Jukajalle. Hevoset asuivat yöt tallissamme, ja miehet renkituvassa.



Äitini laittoi minut rahtimiesten mukaan kuormien hakuun, ja siitä sitten alkoikin tämä mahtava ja monitahoinen ja kiitettävän pitkä elämäni Pankkana:

- Kaksi ammattimiestä latailivat kuormia hevosrekiin käsipeleillä, molemmet omiin kuormiinsa. Työ oli minulle uutta, ja miesten ahkeruus, taidot raskaitten tukkien käsittelyssä ja nautinto valmiin kuorman päälle noususta jäivät ikuisesti mieleeni.

Paras näkymä, ja voimakkain loppuniitti tähän minulle tarttuneeseen tautiini tuli , kun pääsin etummaisen reen kyytiin. Rahtimies istui tukkikuorman päällä edessäni, ja heilautti hieman suitsia lähdön merkiksi , jolloin veturi pakitti löysät pois ja lähti liikkeelle kohti Nevanperän tien päässä ollutta purkulaania.



Liikkeelle lähdön jälkeen kuski otti taskustaan askin Klupi kakskakkosta ja asetti siitä tupakin puuholkkiin , -sytytti palamaan sytkärillään , sekä laittoi päähänsä arvokkaasti ennen näkemättömäni aurinkolasit silmiensä suojaksi kirkkaalta kevätauringon paisteelta._Tuossa yhteydessä minuun tuli outo sisäinen tunne, joka tarttui minuun tuosta etupenkin kuskista , ja kuskin äärettömästä tyytyväisyydestä , aurinkopaisteesta , ja Klupi 22 tupakin tuoksusta.- Minusta tuli sillä hetkellä Pankka maailman piikkiin ja kaiken lisäksi  ikuisiksi ajoiksi.

...ja Tarina jatkuu:
= Pankan seikkailut ja opit
      "Sahamiehenä".