Henkilöautojen ilmanvastuksen kehitystä:
19.09.2022 17.00
ilmanvastuksesta tuli 1980-luvun alussa suuri mainosvaltti ja autojen kehitystä ohjaava tekijä. Kehitys oli alkanut jo energiakriisin jälkeen 1970-luvun lopulla ja voimistui Audi 100:n tultua markkinoille vuonna 1982. Audin ilmanvastuskertoimeksi ilmoitettiin perusvarusteisena 0,30.
-
Ensimmäinen sarjavalmisteinen aerodynaaminen auto oli vuonna 1934 esitelty Tatra T77. Sen parannetun version T77a:n ilmanvastuskertoimeksi ilmoitettiin ainoastaan 0,212. Todellinen ilmanvastus lienee kuitenkin ollut lähempänä 0,4:ää, jos huippunopeus on ainoastaan ilmoitettu 150 km/h.
-
Vuonna 1980 eurooppalaisten henkilöautojen keskimääräinen ilmanvastuskerroin oli noin 0,45. Tosin valmistajat eivät aina ilmoittaneet lähellä 0,50:aa olevia arvoja. 1980-luvun uusien mallien kertoimet olivat useimmiten 0,30...0,36, ja 1980-luvun lopussa keskimääräinen kerroin markkinoilla olevissa autoissa oli noin 0,35 ja 1990-luvun lopussa 0,33.
-
Ilmanvastuskerroin ei sinänsä kerro auton ilmanvastusta, vaan vastuskerroin (Cw) täytyy kertoa auton otsapinta-alalla (mitä suurempi auto, sitä suurempi pinta-ala). Sen takia pienet autot ovat yleensä kokonaisvastukseltaan kaikkein parhaita.
-
Ilmanvastuskerroin mitataan tuulitunnelissa, joita on esim. suurimmilla autotehtailla. Täysikokoisessa tuulitunnelissa ilmavirta tuotetaan puhaltimella, jota pyörittävien moottorien teho on muutamia megawatteja.
-
Ilmanvastuksen pudottaminen 0,35:stä 0,25:een pudottaa polttoaineenkulutusta maantieajossa hieman alle litran 100 km:lla. 150 km/h:n nopeudessa vaikutus olisi jo lähes 2 litraa, kaupunkiajossa 0,1...0,2 litraa.
|