Maaseudun olemassaolon perimmäinen lähde on aurinko.03.08.2010 0.07 Pääministeri Mari Kiviniemen juhlapuhe Farmari-maaseutunäyttelyssä Mikkelissä 1.8.2010 Auringosta on peräisin ravintomme, asumisen viihtyisyys sekä biomassa, jota voimme jalostaa moniin muotoihin. Auringon suunnasta katsoen ei ole eroa sillä, oletko maalainen, kaupunkilainen tai merenrannan asukas. Auringon alla olemme kaikki samassa asemassa. Nyt olemme tulossa aikakauteen, jolloin maaseutu voi uudella tapaa olla kansakuntaa yhdistävä tekijä. Vaikka taloushistoria ei ole viimeisenä 50 vuotena maaseutua mitenkään erityisesti hellinyt, on eteenpäin katsottaessa lupa uskoa tulevaisuuteen. On maailman väestönkasvusta suoraan laskettavissa oleva asia, että ruokaa tarvitaan vuonna 2050 lähes 80 prosenttia nykyistä enemmän. Ja kun edessä on ilmastonmuutos sekä arvattavasti pieniä ja isompia kriisejä, on jokaisella yksittäisellä maalla oikeus ja velvollisuus tuottaa oma ruokansa. Meillä on lisäksi se etu, että veden niukkuudesta tuskin tulee tuotantoa rajoittavaa tekijää, kuten monin paikoin maailmaa tulee tapahtumaan. Kun ruoan kysyntä kasvaa tarjontaa nopeammin, nousee alkutuotteiden hinta. Ainakin pitkällä tähtäyksellä. Hintatason kontrolloimisen näkökulmakin puhuu kotimaisen tuotannon ja jalostuksen puolesta. Kasvavan kysynnän oloissa jokaista peltohehtaaria tarvitaan joskus. Tässä on näkökohta, jota kaavoittajatkin joutuvat ennen pitkää pohtimaan. Peltoja ei myöskään pidä lyhytnäköisesti tärvätä esimerkiksi raskasmetalleilla. Ruoan tuotanto ei ole kypsä tai taantuva ala, vaan se on kasvava ala, jossa toimitaan sananmukaisesti keskellä ekosysteemiä. Viimeisellä lauseella sivusin ympäristöasioita. Nykyaikaisen maatalouden rekordi on ympäristöasioissa parempi kuin julkisen keskustelun perusteella voisi päätellä. Kun teollisen tuotannon puolella tavataan tarkastella yhden yrityksen ilmastovaikutusta kokonaisuutena, on samaa lähestymistapaa hyvä käyttää maatilankin kohdalla. Maatilakokonaisuuteen kuuluu pellon tai nurmen lisäksi metsää, puisia rakennuksia, bioenergiaa. Kaikki nämä sitovat hiiltä ja viljelytapa kulkee yhä enemmän kohti suurempaa vastuuta ilmastosta. Jos jälleen katsoo vuoteen 2050, näkee, että tulevaisuudessa jokainen maatila tulee olemaan energiantuottaja, joka tuottaa energiaa paikallisiin tai valtakunnan järjestelmiin. Erityisen tunnustuksen haluaisin antaa niille ihmisille ja tuottajajärjestölle, jotka ovat lähteneet aktiiviseen vesiensuojelutyöhön. Näissä asioissa tapahtuu parhaillaan paljon myönteistä, mikä ajan mittaan vaikuttaa sekä sisävesien että Itämeren veden laatuun. Asiat menevät oikeaan suuntaan, mutta jos joku odottaa nopeita muutoksia muutamassa vuodessa, hän ei tunne haasteen laajuutta eikä Itämeren ravinnekysymyksen ekologiaa. Me kaikki tiedämme, että Suomi eroaa luonnonolosuhteiltaan keskisestä Euroopasta, joten Keski-Euroopan maatalouden olosuhteiden mukaiseksi viritetty EU:n yhteinen maatalouspolitiikka sopii Suomelle huonosti. Siksi uudessakin v. 2014 voimaantulevassa EU:n maatalouspolitiikassa tulee säilyttää luonnon olosuhde-eroja tasaavat elementit sekä lisätä mahdollisuuksia kansallisiin ratkaisuihin. Yhteisellä kahden pilarin maatalouspolitiikalla voidaan itse asiassa tukea EU 2020 -strategiaa. Koko Suomen kannalta on tärkeää, että seuraavalla EU:n rahoituskaudella myös Unionin budjetissa maatalouden ja maaseudun kehittämisen painoarvo säilyy edelleen vahvana. Monien mielikuva maaseudusta on ikään kuin historiallisena jäänteenä vanhakantainen ja muutoksia vastustava. Täytyy sanoa, että tämä mielikuva on kerta kaikkiaan silkka myytti ja jollain tapaa lapsellinen uskomus. 60 kymmenessä vuodessa maaseutu on käynyt läpi todellisen mullistuksen, jonka jälkeen mikään ei ole ennallaan. Maaseutu on osa modernia maailmaa, työnjaon kautta sen aktiivinen, kehittyvä ja hyödyllinen osa. Maaseutu on muuttunut hevosilla käyneestä maailmasta sähkön ja tekniikan moderniksi ympäristöksi. Maaseudun tärkein tuote oli entisaikaan terve ja ahkera nuori mies tai nainen, nyt tuo rooli on näytelty loppuun ja maaseutu itse on työvoimapulan partaalla. Maaseutu oli isoisän aikaan kovan työnteon maailma, nyt maaseudun ihmisilläkin on muihin verrattavasti vapaata aikaa. Samalla muiden suomalaisten vapaa-ajan vieton kärjet kohdistuvat yhä enemmän maaseudulle: lomilla, kesämökkielämässä, harrastuksissa, luontokokemuksessa. Maaseutu on muille suomalaisille – tai tarkemmin: kaikille suomalaisille – epäsuoran hyvinvoinnin lähde. Maaseutu ei ole mitään pysyvää. Se on muuttunut ja tulee muuttumaan. Eikä mielikuva maaseudusta enää liity suoranaisesti maatalouteen: tarkasti sanoen auton antaman kokemuksen vuoksi nykyihmisen maaseutua on pikkukaupunkien ja kirkonkylien Suomi. Mitä liiketoimintamahdollisuuksia tällainen näkymä avaa? Näkymä ei ole vielä kirkas. Se on todettavissa, että kulkuyhteydet, liikenne, logistiikka on jatkossa entistäkin tärkeämpää. Suomea ei ole loppuun rakennettu. Toisena seikkana asia, jonka mainitsin jo puheeni avauslauseissa. Viihtyisä asuminen. Kun maaseutu kerran on tekniikan ja yhteiskunnan perusrakenteiden tasolta osa modernia maailmaa ei pitäisi olla esteitä sille, että ne jotka haluavat asua maalla, sen myös voivat tehdä. Valtioneuvoston periaatepäätökseen alueiden käytön tavoitteista sisältyi vaatimus yhteiskuntarakenteen tiivistämisestä. Tämä ei missään tapauksessa merkitse maaseudulla asumisen rajoittamista. Jos tätä vaatimusta on tulkittu väärin, tulee päätöstä näiltä osin selkeyttää. Jo rakennat talosi puusta, lämmität hakkeella, autoilet biodieselillä ja käytät vain uusiutuvaa vihreää sähköä, et taloutesi osalta aiheuta ilmastonmuutosta. Joka tällaiseen elämään investoi, hänellä olkoon siihen oikeus ja vapaus. Tällainen maaseudun uusi asukas ei ole ilmaston tai ekologian kannalta ongelma, vaan osa ratkaisua. Liian pitkälle menevä asumisen ohjailu estää itsenäiset oikeat ratkaisut. Toivon, että eri asumismuotojen vertailuissa päästään yksikäsitteisiin laskentatapoihin. Laskentamallit on tarkoitettu päätöksenteon avuksi, ei varsinaisen vallankäytön perusteeksi. Puheeni alussa muistutin miten auringosta on peräisin kolme asiaa. Se kolmas asia ruoan ja asuttavan maisematilan ohella on biomassa. Biomassalla on kolme erityistä ominaisuutta. Se uusiutuu jatkuvasti, se ei aiheuta ilmastonmuutosta ja se jakautuu suhteellisen tasaisesti kaikkialle maapallolla. Biomassan tuotanto on maaseudun pysyvin, suorastaan ikuinen rooli. Kun biomassat sisältävät runsaasti vettä ja ilmaa, ei niitä kannata jalostamatta kuljettaa pitkiä matkoja. Tästä seuraa, että mitä muotoja biomassojen jalostus tulevina vuosikymmeninä saakaan, se tulee olemaan alueellisesti hajakeskitettyä tuotantoa. Tämä teknologinen välttämättömyys työskentelee vääjäämättä maaseudun ja uusien yritysrakenteiden puolesta. Se johtaa myös kaupunkien ja niitä ympäröivän maaseudun uudenlaiseen kohtalonyhteyteen. Kun hallituksen päättämä uusiutuvan energian kokonaispaketti alkaa toteutua, tulemme jo kymmenen vuoden kuluessa näkemään näissäkin näyttelyissä esimerkkejä uudenlaisesta biomassan hyödyntämisen ympäristöteknologiasta. Biomassasta puhuttaessa meille tulee mieleen ensimmäiseksi bioenergia. Tuotepotentiaali on kuitenkin käytännössä yhtä laaja kuin öljy-raaka-aineeseen perustuvassa teollisuudessa. Lisäksi biomassasta voidaan valmistaa elintarvikkeita, lääkkeitä ja muita korkean arvonlisän tuotteita. Suomen teollisen osaamisen historia ja maan olosuhteet viittaavat siihen, että oikein toimien Suomi voi olla koko maailman mitassa eturivin maa biojalostuksessa. Hyvät kuulijat, Viimeisten ennusteiden mukaan Suomi on pääsemässä kasvun uralle. Siitä kertoo myös se, että työllisyys on kääntynyt nousuun. Maailmantalouden näkymiin liittyy kuitenkin edelleen epävarmuuksia. Tämän vuoksi hallituksen on ponnisteltava edelleen sen eteen, että voimme luoda edellytykset ennusteita nopeammalle kasvulle ja vahvemmalle työllisyydelle koko maassa. Elokuun budjettiriihessä tarkastellaan keinoja, joilla voidaan edistää kasvua ja työllisyyttä. Isona linjana vuoden 2011 talousarvioesityksessä tulee olemaan paremmin ympäristön ja luonnon huomioiva kestävä talous, joka toteutuu uusiutuvan energian paketin ja päästöperusteisen energiaverouudistuksen kautta. Energiaverouudistus on seuraava askel tämän vaalikauden vihreässä verouudistuksessa, jossa siirretään verotuksen painopistettä työn verotuksesta ympäristöverotukseen. Uudistus kannustaa siirtymään pois fossiilisten energialähteiden käytöstä. Ilmastonmuutoksen torjumisen ohella uudistuksella katetaan työnantajien kansaneläkemaksun poiston jättämää aukkoa valtion taloudessa. Ilmastonmuutoksen torjunta maksaa lyhyellä aikavälillä niin kotitalouksille kuin yrityksille, mutta se on pitkällä aikavälillä kannattava investointi. Hallitus on päättänyt, että maataloudelle energiaverotuksen kiristäminen kompensoidaan. Tämä palvelee osaltaan sitä mielestäni keskeistä tavoitetta, että turvataan maatalouden toimintaedellytykset ja perheviljelmäpohjainen tuotanto myös jatkossa. Sillä suomalaiset ansaitsevat sen, että voimme syödä tulevaisuudessa puhdasta kotimaista ruokaa. Toivotan teille kaikille oikein hyvää ja aurinkoista kesää. Hyviä lomasäitä ja hyviä työilmoja! |