Perinneympäristöjen hoito on työlästä, mutta palkitsee lajirunsaudella

Perinneympäristöjen hoito tuottaa tulosta. Esimerkiksi Pohjanmaan rantaniittyjen uhanalainen ruijanesikko hohtaa taas vaaleanpunaisena alkukesäisin. Harvinaistuneita lajeja kuiten noidanlukkoja voi entistä helpommin löytää kasvamassa Oulangan kansallispuiston hoidetuilla niityillä.

Perinneympäristöt eli perinnebiotoopit ovat pitkään jatkuneen niittämisen ja karjan laiduntamisen muovaamia luontotyyppejä. Suomen perinneympäristöt ovat viimeisen sadan vuoden aikana vähentyneet voimakkaasti. 1900-luvun alussa niitä on arvioitu olleen noin miljoona hehtaaria. Vielä 1950-luvulla pinta-ala on ollut noin 283 000 ha, mutta nykyään vain noin 40 000 ha. Vähenemiseen on merkittävästi vaikuttanut maatalouden tehostuminen: keinolannoitteet, koneellistuminen sekä niittyjen raivaaminen vilja- ja nurmipelloiksi. Lisäksi alueita on metsitetty tai ne ovat jääneet teiden ja asuntoalueiden alle tai käyttämättöminä kasvamaan umpeen.

Vaikka hoito vaatii paljon työtä, siitä on paljon hyötyä. Hoidon ansiosta monet harvinaisiksi käyneet kasvit ovat saaneet uudelleen jalansijaa. Myös pusikoituneet maisemat saavat väistyä, kun raivaus, laiduntaminen tai niitto palauttavat maisemaa, jossa erottuvat jopa vuosisatojen aikaiset vaiheet.

Metsähallitus hoitaa perinneympäristöjä valtion luonnonsuojelualueilla ja joillakin yksityisillä suojelualueilla omana työnään, urakoitsijoiden kautta ja suurelta osin paikallisten maanviljelijöiden avustamana. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Metsähallituksen hoitamien kohteiden pinta-ala on kasvanut 1000 hehtaarista 2600 hehtaariin.

Hoidon piirissä on koko Suomessa noin 30 000 ha. Perinnebiotoopit ovat kaikkein uhanalaisimpia maamme luontotyypeistä. Niiden nykyistä pinta-alaa pitäisi lisätä ja hoidon tasoa nostaa, jotta turvaisimme monimuotoisuuden. Suomessa on luokiteltu uhanalaisiksi yhteensä 1505 lajia, joista peräti 338 lajin ensisijaisena elinympäristönä ovat perinnebiotoopit.

Tärkein perinneympäristöjen hoitajaryhmä ovat viljelijät, jotka saavat rahoitusta maatalouden ympäristötuesta. Samat rahoituskeinot ovat avautuneet yhdistyksille. Perinneympäristöjen hoito soveltuu yritysten ja yhteisöjen teemapäivien ohjelmaan tai kummitoimintaan. Jokainen pihan omistaja tai mökkiläinen voi myös vaalia luonnon monimuotoisuutta jättämällä osan pihasta kukkivaksi niityksi nurmikon sijaan. Talkooleirit ovat kaikille erinomainen tapa osallistua perinnemaiseman hoitoon.

Lisätietoja: Suojelubiologi Carina Järvinen, Metsähallitus, gsm 040 574 5505