Metsänomistajat kiinnostuneita tuottamaan luonnontuotteita metsissään - luomusertifiointi houkuttaa, mutta siitä ei haluta maksaa

Suurin osa (yli 80 %) metsänomistajista kerää luonnontuotteita omaan käyttöönsä ja lähes 40 % olisi kiinnostunut tuottamaan myyntiin jokamiehenoikeuden ulkopuolisia tuotteita, kuten pakuria, mahlaa ja kuusenkerkkiä. Luonnontuotteiden tuottamisella olisi mahdollista monipuolistaa ja tasoittaa metsistä saatavaa tulovirtaa. Metsien luomukeruualueiden sertifiointi kiinnostaa metsänomistajia, mutta siitä ei haluta aiheutuvan ylimääräistä työtä tai kustannuksia.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen metsäkeskuksen toteuttamassa kyselytutkimuksessa selvitettiin pohjoiskarjalaisten metsänomistajien tavoitteita metsänomistukselle ja näkemyksiä luonnontuotteista, metsien luomukeruualueista ja jokamiehenoikeuksista. Metsänomistajat luokiteltiin heidän ilmoittamien tavoitteidensa mukaisesti neljään ryhmään: monitavoitteiset ja virkistyskäyttäjät, luonnonsuojelijat, puuntuottajat sekä perinnönjättäjät.

Tutkimus auttaa kehittämään luonnontuotealaa

Metsänomistajat olivat kiinnostuneita hyödyntämään luonnontuotteita taloudellisesti, sillä lähes 40 % kaikista vastaajista oli valmiita tuottamaan jokamiehenoikeuden ulkopuolisia tuotteita metsissään. Sama määrä metsänomistajia antaisi luvan toiselle osapuolelle kerätä tai tuottaa jokamiehenoikeuden ulkopuolisia tuotteita metsissään (38 %) tai hyödyntää metsiään matkailu- tai ohjelmapalveluihin (34 %). Kiinnostusta siis on, mutta tällä hetkellä vain harva metsänomistaja kerää myyntiin marjoja ja sieniä (14 % kaikista vastaajista) tai tuottaa myyntiin jokamiehenoikeuden ulkopuolisia tuotteita (alle 4 %).

Metsänomistajaryhmistä monitavoitteiset ja virkistyskäyttäjät sekä puun tuottajat olivat muita useammin kiinnostuneita tuottamaan luonnontuotteita myyntiin. ”Tulos auttaa suuntaamaan luonnontuotealan kehittämistoimenpiteitä näille metsänomistajaryhmille”, tutkija Hanna Muttilainen Lukesta sanoo. Lähes kaikki vastaajat pitivät mahdollisuutta kerätä marjoja ja sieniä jokamiehenoikeuksien nojalla hyvänä asiana. Yli puolet kuitenkin oli sitä mieltä, että kaupallisen keruun pitäisi perustua sopimuksiin. Erityisesti itse myyntiin keräävät metsänomistajat suhtautuivat jokamiehenoikeuksiin negatiivisemmin.

Luomukeruualueiden sertifioinnista kaivataan lisää tietoa

Metsien luomukeruualueiden sertifiointiin metsänomistajat suhtautuivat positiivisesti ja erityisesti jokamiehenoikeuksiin myönteisesti suhtautuvat kokivat luomukeruualueiden sertifioinnin hyvänä asiana. 45 % kaikista vastaajista oli valmis sertifioimaan metsiään joko kokonaan tai osittain, jos siitä ei koituisi metsänomistajalle vaivaa tai kustannuksia. Lähes kaikille luomukeruualueiden sertifiointi oli kuitenkin uusi asia, ja he halusivat saada siitä lisätietoa ennen kuin tekevät päätöksiä osallistumisesta omien metsiensä osalta

Kyselytutkimus toteutettiin osana Luonnonvarakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen Luomua ja luonnontuotteita metsävaratietoihin -hanketta (LULUMe). Hanketta rahoitti Euroopan aluekehitysrahasto ja tuen on myöntänyt Pohjois-Karjalan maakuntaliitto.

Luomukeruualueita tarvitaan lisää

• Suomessa on 6,9 miljoonaa hehtaaria luomukeruualueita, joista selvästi suurin osa on valtion mailla. Yksityisessä omistuksessa olevaa luomukeruualuetta tarvitaan lisää, jotta voitaisiin tuottaa maanomistajan luvalla kerättäviä luonnontuotteita luomuna.
• Metsänsä voi liittää luomukeruualueisiin kahdella eri tavalla: perusmallilla ja selvittäjämallilla. Perusmallilla metsänomistaja liittyy itse luomuvalvontaan, laatii vuosisuunnitelman metsästä kerättävistä ja myytävistä luonnontuotteista ja hoitaa luomuvalvontaan liittyvät maksut. Selvittäjämallissa selvittäjä liittää alueen luomuvalvontaan ja laatii luomusuunnitelman. Molemmissa malleissa metsänomistaja sitoutuu noudattamaan luomutuotannon ehtoja.
• Tämän vuoden alussa tapahtuneiden lainsäädäntömuutosten myötä Ruokavirasto on päivittänyt luomutuotannon ehtoja. Luonnontuotealan kannalta on edistystä, että nyt luomukeruulla on omat päivitetyt keruutuotannon ehdot. Luomumerkintä ei kuitenkaan saa olla liian kallis tai monimutkainen keino hankkia lisäarvoa lopputuotteille.

Linkki artikkeliin: https://doi.org/10.1007/s11842-022-09528-6