Sähkösinkitys.

Sähkösinkitys tarkoittaa metallisen kappaleen sähköavusteista päällystämistä sinkkikerroksella, jonka vahvuus on tavallisesti 8–12 µm, joskin kerrosvahvuus voi olla jopa 30 µm. Päällystäminen tapahtuu elektrolyysialtaassa useiden puhdistus- ja käsittelyvaiheiden jälkeen. Pinnoitus ei täytä koloja tai epätasaisuuksia, joten pinnan esikäsittelyyn tulee panostaa, jos halutaan kiiltävä kaunis pinta. Lopullisen pinnan korroosiokestävyys on hyvä ja suorassa suhteessa pinnoitteen paksuuteen. Sähkösinkittyä tuotetta sanotaan myös galvanoiduksi johtuen menetelmässä käytettävästä galvaanisesta parista.

Sähkösinkityksen jälkeen kappaleen pinta yleensä passivoidaan sinkin hapettumisen hidastamiseksi. Vastasinkityn pinnan hapettuessa siihen muodostuu nopeasti ns. valkoruostetta. Passivointimenetelmät perustuvat nykyään yleensä 3-arvoisen kromin ja lisäaineiden käyttöön. Passivointikylvyssä reaktiotuotteista muodostuu pintaan suojaava, noin yhden mikrometrin vahvuinen kromaattikalvo. Käytettäessä 6-arvoista kromia saadaan pinnasta oliivinvihreä ja erittäin korroosionkestävä, mutta pinnoite sisältää karsinogeenistä 6-arvoista kromia. Toisinaan passivointia käytetään synonyyminä koko sähkösinkitysprosessille.