Metsäteollisuus: Terva oli ensimmäinen metsästä saatu menestystuote

Vuonna 1533  Erik Fleming rakennuttaa maan ensimmäisen vesisahan. 1600-luvun alussa Suomen tehtäväksi tulee kyllästysaineena käytetyn tervan tuottaminen, kun vaurastuneet, mutta metsävaroiltaan köyhät läntiset merivallat varustavat kauppa- ja sotalaivastojaan. Lähes 200 vuoden ajan Suomi on mustan kullan maa.

Maan ensimmäisen käsipaperimyllyn rahoittaa Turun piispa Johannes Gezelius vanhempi, jonka kirjapainossa lumpuista valmistettavalle paperille painetaan kirjoja. Isonvihan vuoksi paperimylly lopettaa toimintansa ja maahan saadaan seuraava paperimylly vasta vuonna 1765.

Sahateollisuus alkaa kehittyä 1700-luvulla ja Suomi saa ensimmäisen paperitehtaan Tampereelle

Suomessa vesisahat yleistyvät 1600-luvulla, mutta tekninen kehitys on hidasta. Vasta vuonna 1708 David Seseman perustaa Suomen ensimmäisen hollantilaistyyppisen ohutteräsahan. Uuden tekniikan avulla sahojen tehokkuus paranee, ja myyntisahat alkavat kehittyä teollisiksi tuotantolaitoksiksi.

Isonvihan jälkeen Ruotsi menettää sahateollisuuden kannalta tärkeät Viipurin ja Käkisalmen alueet Venäjälle. Hattujen sodassa menetetään vielä Hamina, Savonlinna ja Lappeenranta.  Viipuri on tärkeä sahatavaran vientisatama.

Vuoden 1739 metsäasetuksessa taataan hollantilaistyyppisten sahojen perustajille etuja sahausoikeuksissa ja raaka-aineen hankinnassa. Pelko metsien loppumisesta johtaa puuraaka-aineen käytön priorisointiin. Sahateollisuuden kasvua hillitään mm. puunhankinta-alueen rajauksilla.

Vuonna 1779 perustetaan Tampere, jolle kuningas Kustaa III antaa laajennetut elinkeinovapaudet ja vapaakaupunkiaseman. Neljän vuoden kuluttua 300 asukkaan Tampereella aloittaa toimintansa Abraham Häggmanin perustama paperitehdas. Suomen teollisuuskaupungin kasvussa metsäteollisuudella on merkittävä osa myös tulevina vuosina.

Suomalaisten yritysten juuret ovat 1800-luvulla

1800-luvun alussa sahayritykset ovat tavallisimmin vain osa omistajiensa monimuotoisia liiketoimia. Yksi tällainen on Johan Friedrich Hackmanin Viipuriin perustama siirtomaatavaroita myynyt kauppahuone, joka laajensi liiketoimintaansa ostamalla sahoja Savosta. Kasvavaan sahatavarakauppaan panostanut Hackman & Co. on lähes vuosisadan ajan Viipurin ja koko Suomen merkittävimpiä sahatavaran viejiä. Myöhemmin yritys niittää mainetta erityisesti ruokailuvälineiden valmistuksessa.

Kamarineuvos Gustaf Georg Nordenswan perustaa käsipaperitehtaan Tervakosken kartanon maille. Vuodesta 1860 tulee käänteentekevä yrityksen historiassa. Maassa otetaan käyttöön Suomen markka ja Tervakosken tehdas alkaa valmistaa setelipaperia. Koko Suomen markan historian ajan setelipaperit valmistetaan Tervakoskella.

Tervantuotanto hiipuu. Rakennusmateriaalina käytetyn sahatavaran kysyntä ja korkeampi jalustusaste nostavat hintoja, joten sahatoiminnasta tulee tervanpolttoa ja polttopuukauppaa kannattavampaa. Viennin arvossa mitattuna käänne tapahtuu jo 1830-luvulla. Viidenkymmenen vuoden päästä Suomi on kohonnut maailman kolmanneksi suurimmaksi sahatavaran viejäksi.

Tukinuiton nopeuttamiseksi sahateollisuusmies Nils Ludvig Arppe rakennuttaa Suomen ensimmäisen höyrylaivan. Puhoksen sahalla valmistettu Ilmarinen aloittaa puutavaralotjien hinaamisen vuonna 1833. Arppen perustamasta rautaruukista kehkeytyy myöhemmin Wärtsilä Oyj.

Erityisen merkittävää Suomen metsäteollisuudelle on ensimmäisen varsinaisen paperikoneen käyttöönotto 1842. Koneellistettu tehdas valmistaa pian paperia enemmän kuin maan kaikki muut 710 käsipaperitehdasta yhteensä.

Aiemmin kielletyt höyrysahat sallitaan vuonna 1857. Uudistus tuo tehtaisiin lisää käyttövoimaa ja vapauttaa sahojen toiminnan vuodenaikojen sekä sääolosuhteiden vaihtelusta. Entistä laajempi joukko kansalaisia tulee osalliseksi sahateollisuuden kasvusta.

Euroopassa kasvaa painotuotteiden kysyntä. Vuonna 1844 saksilainen Friedrich Gottlob Kelleresittelee tekniikan, jossa lumppukuidut korvataan puuhiokkeella. Apteekkari Achates Thuneberginrakennuttama Suomen ensimmäinen puuhiomo aloittaa toimintansa. Tehtaan valmistaman puupahvin raaka-aineina käytetään aluksi puuhiokkeen, lumppumassan ja saven sekoitusta.

Suomen ensimmäinen höyrysaha aloittaa toimintansa Kestilässä 1860. J. G. Bergbomin, J. W. Snellmanin, F. Granbergin, Fr. J. Franzénin ja P. Hedmanin perustamishakemus näyttelee merkittävää osaa senaatin tekemässä maanlaajuisessa höyrysahauskiellon poistamisessa. Sahan nimeksi tulee Gestilä Ångsågverk.

Ensiarvoisen tärkeäksi tavarankuljetuksen kannalta muodostuu rautatieliikenteen käynnistäminen1862. Kahdeksan vuoden kuluttua junat kulkevat jo Pietariin, ja vuonna 1876 rataverkko kattaa Tampereen ja Turun.

Valtio pyrkii talouspolitiikallaan edesauttamaan yritysten toimintaa. Vuonna 1862 aloittaa toimintansa maan ensimmäinen liikepankki, Suomen Yhdyspankki. Säädetään osakeyhtiölaki.

Puumassan käytön yleistyminen on paperiteollisuuden kehityksessä merkittävä virstanpylväs. Tuotannon vakiintumisessa insinööri Fredrik Idestamilla on keskeinen rooli. Hän perustaa vuonna 1865 Tampereelle puuhiomon. Neljää vuotta myöhemmin Idestamin Nokian tehdas aloittaa toimintansa. Osakeyhtiön nimeksi tulee Nokia Aktiebolag, josta yli vuosisata myöhemmin tulee teknologiateollisuuden jättiläinen. Uuden puuhioketekniikan läpimurto tapahtuu verrattain nopeasti 1870-luvun taitteessa.

Apteekkari Gustaf Adolf Serlachius perustaa nimeään kantavan osakeyhtiön ja rakennuttaa ensimmäisen puuhiomon Mänttään. Itsepäisenä ja tinkimättömänä tunnettu Serlachius saa tehtaansa menestymään alun hankaluuksien jälkeen. Vuonna 1881 tehdasalueella käynnistyy ensimmäinen paperikone. Myöhemmin Gösta Serlachius jatkaa setänsä liiketoimintaa ja laajentaa yrityksen monipuoliseksi puunjalostuskonserniksi.

Antti Ahlström käy Porissa pienimuotoista puukauppaa, mutta 1850 hän naimakaupan kautta saa Lankosken paperitehtaan ja sahan.Sahaustoiminta säilyy vielä sivutoimena, kun varustamoelinkeino tuo perheelle suurimmat tulot. Vuonna 1870 Ahlström ostaa rautaruukin ja siihen kuuluneen sahan. Kaupan myötä Ahlströmistä tulee suurliikemies ja maankuulu tehtailija, jonka päätuotantoalaksi vakiintuu seuraavien vuosikymmenten aikana sahateollisuus. A. Ahlström Osakeyhtiöstätulee Suomen suurin teollisuusyritys Walter Ahlströmin aikana 1920-luvulla.

Vuonna 1853 porilainen Fredrik Wilhelm Rosenlew perii isänsä liiketoimet, perustaa yrityksen nimeltä W. Rosenlew & Co ja sijoittaa yhteistyökumppaneidensa kanssa Hämeenkyrön Kylmäkosken vesisahaan. Vuonna 1871 Rosenlew huutaa sahan itselleen englantilaisen rahoituksen turvin Antti Ahlströmin nenän edestä. Seuraavana vuonna toimintansa aloittanut Seikun saha vahvistaa yrityksen asemaa alueen sahatavaratuotannossa.

Kokemäenjoen suiston ohella toinen merkittävä sahateollisuuden keskittymä syntyy Kaakkois-Suomeen Kotkansaaren alueelle, jonka satamiin uitetaan tukkeja Päijänteeltä ja Saimaalta. Nopeasti kaupungistuva Kotka houkuttaa myös ulkomaalaisia sahayrittäjiä ja pääomasijoittajia. Norjalainen sahanomistaja Hans Gutzeit saapuu Suomeen aikomuksenaan siirtää liiketoimintansa parempien tukkimetsien lähettyville. Paikka löytyy Kotkansaaresta, jossa uuden tekniikan höyrysaha ”Norjan saha” aloittaa toimintansa syksyllä 1872.

Kymmene Aktiebolag perustetaan vuonna 1872. Kahden vuoden päästä valmistuu Alex Wilhelm Wahrenin rahoittama Kymintehtaan puuhiomo ja paperitehdas Valkealaan Kuusankosken rannalle. Vuonna 1904 alueen kolme suurta paperitehdasta Kymintehdas, Kuusaansaari ja Voikkaa yhdistyvät. Aikanaan Suomen suurimman osakeyhtiön nimeksi tulee Kymin Osakeyhtiö – Kymmene Aktiebolag.

Vuoden 1876 lopussa Suomen metsäteollisuudessa siirrytään uuteen aikaan, kun maan ensimmäinen selluloosatehdas aloittaa toimintansa. Neljän vuoden kuluttua uusi selluloosatehdas käynnistää tuotannon apteekkari E. J. Granbergin perustaman Walkiakoski Aktiebolagetinpuuhiomon ja paperitehtaan yhteydessä. Kemiallinen metsäteollisuus saa näin jalansijan Suomessa.

1870-luvulla sahatavaran vienti kohoaa uusiin ennätyslukemiin. Kasvun taustalla piilee kuitenkin ongelma. Alkaa ensimmäinen maailmanlaajuinen taantuma. Vajaassa kahdessa vuodessa sahatavaran vientimäärä putoaa kolmanneksen. Sahateollisuuden suuren merkityksen vuoksi taantuma vaikuttaa lähes koko yhteiskuntaan.

Paperiteollisuuden tilanne on parempi uuden puuhioketekniikan takia. Puuhiokkeen käyttöasteen kasvaessa se asteittain syrjäyttää työlään lumppukuitutekniikan. Vuonna 1881 puuhiomo ja paperikone löytyvät jo Valkeakoskelta, Jyväskylästä, Inkeroisista, Kuusankoskelta, Kyröskoskelta, Nokialta ja Mäntästä.

Puuhiokkeen lisäksi selluloosan käytön yleistyminen luo mahdollisuuksia tuotannon kasvattamiseen. Vuonna 1885 Fredrik Idestam rakennuttaa Nokian tuotantolaitokseensasulfiittiselluloosatehtaan. Seuraavana vuonna Valkeakoskella siirrytään saksalaisen C. F. Dahlinvain vuotta aiemmin patentoimaan emäksiseen sulfaattikeittomenetelmään.

Sikurin valmistuksella vaurastunut pietarsaarelainen teollisuusmies Wilhelm Schauman laajentaa liiketoimintaansa ja perustaa kotikaupunkiinsa Alholman Sahan. Seuraavan vuosisadan toisella vuosikymmenellä hän hankkii Ykspihlajan sahan sekä perustaa vaneritehtaan Jyväskylään. Alusta lähtien yhtiön toiminnan kulmakivenä on tuottoisa vanerin valmistus. Toisen maailmansodan jälkeen yrityksestä tulee Euroopan suurin puulevyjen valmistaja.

Tampellan Inkeroisten puuhiomossa käynnistetään Suomen ensimmäinen kartonkikone, joka tekee käsityövaltaisesta pahvinvalmistuksesta taloudellisempaa. Pian uutuus saa seuraajia: ennen ensimmäistä maailmansotaa Suomessa on jo kahdeksan kartonkikonetta. Inkeroisten konevanhus tekee mittavan uran: se jaksaa aina vuoteen 1978, jolloin se museoidaan.

Länsi-Euroopan teollistuminen on tehnyt Suomesta merkittävän sahatavaran valmistajan. Maan ensimmäisellä todellisella vientiteollisuuden alalla on huomattava merkitys kansantalouden kehitykselle.

1900-luvulla kemiallinen puunjalostus nousee sahateollisuuden rinnalle

Suomi on vakiinnuttanut asemansa maailmalla monipuolisena metsäteollisuustuotteiden valmistajana. Vuonna 1913 maassa toimii jo 600 sahaa, 45 puuhiomoa, 8 kartonkikonetta, 3 vaneritehdasta, 17 sellutehdasta sekä 25 paperitehdasta, joiden tuotanto muodostaa peräti 70 prosenttia valtakunnan kokonaisviennistä. Sahateollisuus on edelleen tärkein tuotannonala.

Moni sahateollisuusyritys laajentaa toimintaansa metalli- ja konepajateollisuuteen. Myös kemiallisen puunjalostusteollisuuden lisääntyvät teknologiavaatimukset kehittävät Suomen konealaa.Ensimmäinen Suomessa valmistettu paperikone rakennetaan Viipurin konepajalla Kissakosken paperitehtaalle vuonna 1909. Sotakorvausten vuoksi voimakkaasti kehittynyt konepajateollisuus saa metsäteollisuudesta kotimarkkinoille vahvan yhteistyökumppanin. Valmetista ja myöhemminMetsosta tulee maailman johtavia yrityksiä maailmassa.

Maailmansodan häviäjänä on lähes täysin länsimarkkinoista riippuvainen sahateollisuus. Ensimmäisen maailmansodan lopussa Suomen paperiteollisuus kokee sahateollisuuden kohtalon. Talousnäkymät synkkenevät nopeasti: paperiteollisuuden vuosittainen vienti supistuu vuoden 1916 lähes 160 000 tonnista vaivaiseen 24 tonniin vuonna 1918.

Sotien jälkeen metsäteollisuustuotteiden asema Euroopan markkinoilla on heikko. Tilannetta helpottamaan perustetaan tehtailijoiden aloitteesta myyntikartelleja. Vuonna 1915 perustetaan Sahanomistajain Myyntiyhdistys ja1918 toimintansa aloittaa Paperitehtaitten Yhdistys (Finnpap)ja Selluloosayhdistys (Finncell). Joulukuussa perustetaan alan yhteisiä etuja valvova Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliitto, nykyisen Metsäteollisuus ry:n edeltäjä. Myös vuonna 1892 perustettu Suomen Puuhiomoyhdistys laajentaa toimintansa käsittämään kaikki Suomen puuhiomot ja kartonkitehtaat.

Viennistä riippuvaisessa Suomessa valtio on aktiivinen myös itse yritystoiminnassa. Vuonna 1918 valtio hankkii omistukseensa Aktiebolaget Tornatorin ja Enso-Gutzeit Osakeyhtiön, josta tulee pian maan suurin metsäteollisuusyritys.

Vuonna 1919 Aktiebolaget Simpeleen omistaja Rudolf Walden sekä Myllykoski Träsliperi Aktiebolagin perustajat Claes ja Fredrik Geronimo Björnberg aloittivat yhteistyön. Kesällä 1920 syntyy perustajayritysten muodostama suurkonserni Yhtyneet Paperitehtaat Oy, johon vuodesta 1929 lähtien kuuluu myös Walkiakoski Aktiebolag. Vuonna 1952 Myllykosken paperitehdas irtautuu fuusiosta.

Suomesta tulee "metsätasavalta"

Länsimarkkinoiden avautumisen jälkeen Suomen itään katsoneen metsäteollisuuden toipuminen on nopeaa.  Myyntikartellien avustuksella paperiteollisuus saavuttaa viennin määrässä mitattuna maailmansodan aikaisen tason. Myös sahatavaran viennissä ylitetään vuoden 1914 lukemat. Itsenäisyyden ensimmäisenä vuosikymmenenä kasvu-ura jatkuu vakaana ja Suomesta tulee todellinen ”metsätasavalta”.

Sahat ovat yhä maan tärkeimpiä työllistäjiä. Vuonna 1927 Suomessa on kaikkiaan yli 600 sahaa, joissa työskentelee 45 000 henkeä. Iloinen 20-luku lähenee loppuaan, mutta lokakuussa 1929 musta torstai romahduttaa New Yorkin pörssin ja sahateollisuudessa vienti putoaa 40 prosenttia laman syvimpänä vuonna 1932. Paperiteollisuus selviää kolhuista jälleen paremmin.

A. Ahlström Osakeyhtiö perustaa yhteistyössä amerikkalaisen insuliittiyhtiön kanssa Suomen ensimmäisen kuitulevytehtaan Karhulaan vuonna 1930, ja muutamaa vuotta myöhemmin alkaa myös kovalevytuotanto.

Nykyisen Metsäliitto-konsernin edeltäjä Metsäliitto Oy perustetaan koordinoimaan kuitupuun ja kaivospölkkyjen vientiä vuonna 1934. Vuonna 1953 jo aiemmin osuuskunnaksi muuttunut Metsäliitto ostaa Äänekosken paperi- ja kartonkitehtaan Wärtsilä Oy:ltä. Metsäomistajat aloittivat oman raaka-aineensa jalostamisen. Uuden yrityksen nimeksi tulee Metsäliiton Selluloosa Oy.

Sahatavara on edelleen Suomen merkittävin yksittäinen myyntiartikkeli, mutta ensimmäistä kertaa paperi- ja puumassateollisuus vientialana nousee tärkeimmäksi. Sen osuus viennin arvosta vuonna 1938 on 41,5 prosenttia, kun puutavarateollisuus saa kerrytettyä 40,6 prosenttia. Suomi on toisen maailmansodan kynnyksellä noussut Ruotsin ja Kanadan rinnalle maailman johtavaksi massa- ja paperiteollisuustuotteiden viejäksi.

Talvisota hiljentää tehtaiden koneet. Työvoimapula ei täysin estä tuotannon jatkamista, mutta elintärkeät vientimarkkinat kutistuvat. Rauhanehdot jättävät Suomen metsäteollisuuden invalidiksi. Rajan taakse jää sahatavarakaupalle tärkeä Viipurin satama, otollisia tukkimetsiä, Karjalan lähes 70 sahaa ja esim. Enson tehtaat.  Välirauhan ja jatkosodan aikana tuotantoa pystytään pitämään yllä naisten työpanoksen ansiosta, mutta mm. puuraaka-aineesta on huutava pula. Toisaalta sotatalouden aika luo uudenlaiset kotimarkkinat. Sellutehtaat valmistavat spriitä ja rehua. Voiteluöljypulan vuoksi perustetaan tervatehtaita, linja-autot matkaavat puukaasulla, keräyspaperista aletaan valmistaa kartonkia ja sanomalehtipaperia.

Suomi seisoo vakaasti puujaloillaan. Jälleenrakennuksen vuosina nikkaroidaan rintamiestaloja, korjataan kovia kokenutta maata ja myydään metsäteollisuuden tuotteita Eurooppaan. Sodan jälkeen Suomen ulkomaankauppa palautuu ennalleen luultua nopeammin. Metsäteollisuuden merkitys kansantaloudelle on 1950-luvulla yhä mittaamaton: lähes 80 prosenttia koko viennin arvosta tulee metsätuotteista.

Vuonna 1950 Suomi liittyy GATT-sopimukseen, joka mahdollistaa Suomen pääsyn osalliseksi neuvotelluista tullialennuksista.

Teollisuusyhtiöiden yhteensulautumiset jatkuvat. Vuonna 1952 yhdistetään Kansallis-Osake-Pankin omistamat Rauma-Raahe Osakeyhtiö, Repola-Viipuri Oy ja Lahti Oy. Uuden yrityksen nimeksi tuleeRauma-Repola Oy. Fuusio vahvistaa yrityksen markkina-asemaa: vuonna 1980 Rauma-Repola on Euroopan suurin sahatavaran tuottaja. Myöhemmin yritys laajentaa toimintaansa vahvasti metalli- ja koneteollisuuteen.

Viiala Osakeyhtiö perustaa vuonna 1956 Suomen ensimmäisen lastulevytehtaan. Tuotteen voimakkaasti kasvanut kysyntä rakennus- ja huonekaluteollisuudessa takaa alalle nostetta. 1970-luvun puolivälissä toiminnassa on 12 tehdasta.

Idänkauppa on metsäteollisuudelle erittäin kannattavaa. Toisaalta tärkeän vientimaan, Ison-Britannian, kuuluminen Euroopan vapaakauppa-järjestöön (EFTA) saa metsäteollisuuden toivomaan sopimuksen solmimista myös Suomen osalta. Suomi allekirjoittaakin Finn-EFTA -sopimuksenmaaliskuussa 1961. Vuonna 1974 länsiyhteistyötä syvennetään yhä EEC-vapaakauppasopimuksen astuessa voimaan.

Ympäristöliike vahvistuu 1960-luvulla ja metsäteollisuuden ympäristövaikutuksista nousee tiukka keskustelu. Varsinkin sulfiittiselluloosatehtaiden osuus maan koko jätevesikuormituksesta arvioidaan jo 1950-luvulla olevan yli 60 prosenttia. Nousevan ympäristötietoisuuden edessä silmiä ei voi ummistaa ongelmilta. Vuonna 1973 myös valtiovalta sitoutuu tukemaan rahallisesti teollisuuden vesiensuojeluinvestointeja. Tulokset ovat positiivisia. Jo vuonna 1975 vesistöihin joutuvien kiinteiden jäteaineiden määrä putoaa noin puoleen. Myös happea kuluttavien jäteaineiden määrä alkaa pienentyä.

Suurten investointien ja etevän kauppapolitiikan myötä metsäteollisuuden painopiste on siirtynyt sahatavaran ja massan valmistuksesta paperin- ja kartongintuotantoon, joka kaksinkertaistuu 1960-luvlla. Ensimmäiset investoinnit tehdään Euroopan ulkopuolelle.

Vuonna 1979 Suomessa toimii 30 paperitehdasta, 29 vaneritehdasta, 16 kartonkitehdasta, 5 kuitulevytehdasta, 15 lastulevytehdasta, 16 sulfaatti- ja 14 sulfiittisellutehdasta sekä 6 puolikemiallista sellua valmistavaa tehdasta. Suurimmat metsäteollisuuden vientisatamat ovat Kotka ja Hamina.

1980-luvun alussa paperiteollisuudessa tehdään suurinvestointeja. Vuosikymmenen lopulla metsäteollisuuden vetovoima heikkenee, kun tietotekniikka- ja elektroniikka-ala alkaa kasvaa. Sahatavarateollisuudessa 1980-luku on heikon kilpailukyvyn ja arvostuksen aikaa.

Suomalaisessa metsäteollisuudessa alkaa voimakas keskittyminen. Kymmenessä vuodessa metsäteollisuusyhtiöiden määrä on pudonnut neljään. Monialaista suuryritystä ei enää koeta mielekkäänä. Ensimmäisenä yhdistyvät G.A. Serlachius Oy ja Metsäliiton Teollisuus Oy 1987. Uuden yrityksen nimeksi tulee Metsä Serla.

1990-luvun talouslaman vuoksi myös teollisuusjärjestöjen toimintaa tehostetaan. Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Teollisuuden Keskusliitto yhdistyvät Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitoksi 1992. Myös metsäteollisuuden järjestöistä ensimmäisenä Suomen Metsäteollisuuden Keskusliittoon liittyy Suomen Sahanomistajayhdistys ja pian tämän jälkeen siihen liittyy Metsäteollisuuden Työnantajaliitto. Syntyy Metsäteollisuus ry, joka aloittaa edunvalvontatoimintansa vuoden 1993 alussa.

1995 Suomi liittyy Euroopan unioniin. Metsäteollisuus on monessa yhteydessä kannattanut vahvaa länsi-integraatiota toisen maailmansodan jälkeen: alueen markkinat muodostavat yli kaksi kolmannesta teollisuudenalan viennistä.

Rauma-Repolan ja Yhdistyneiden Paperitehtaiden vuonna 1990 aloittamaa sulautumista jatketaan, kun syntynyt Repola Oy, Kymmene ja Finnpap yhdistävät voimansa. Syntyy UPM-Kymmene Oy, joka pian kohoaa yhdeksi maailman suurimmista metsäkonserneista.

Vuonna 1998 Enso Oy ja ruotsalainen metsäteollisuusyhtiö STORA AB sulautuvat yhteen. Kahta vuotta aiemmin Gutzeit nimestä luopunut Enso Oyj muuttaa nyt nimensä Stora Enso Oyj:ksi. 

Vaikka 1990-luvun alussa eletään talouden täystuhon aikaa, on suomalaisten metsäyritysten kasvuvauhti vuosisadan puolivälistä vuosituhannen vaihteeseen lopulta nopeampaa kuin koskaan aiemmin. Suomella on vain puoli prosenttia maailman metsävaroista, mutta maan osuus maailman metsäteollisuustuotteista on viisi prosenttia ja näiden tuotteiden globaalista viennistä kymmenen prosenttia, paino- ja kirjoituspaperien viennistä 25 prosenttia sekä paperin ja kartongin viennistä 15 prosenttia.

2008 USA:n asuntoluottokuplan puhkeamisesta vauhtia saanut rahoituskriisi ajaa maailmantalouden taantumaan. Tämä kiihdyttää metsäteollisuuden rakennemuutosta. Samaan aikaan puhutaan Venäjän kohonneista puutulleista, jotka nostavat varsinkin Itä-Suomen puunhuollon kustannuksia. Vuonna 2012 Venäjä liittyy WTO:n jäseneksi ja ongelman odotetaan ratkeavan EU:n tullijärjestelmän teknisten ongelmien hellittäessä.

Metsäteollisuus ry viettää 90-vuotisjuhlaa, jonka kunniaksi yhdistys ottaa käyttöön graafikko Kai Kujasalon suunnitteleman liikemerkin. Uusi pyöreä merkki kuvaa edunvalvonnan toimintakentän muutoksen lisäksi alan uudistumista, innovatiivisuutta ja laajentumismahdollisuuksia.

Metsäteollisuuden viennin arvo vuonna 2012 on 11,05 miljardia euroa.  Suomen kymmenen merkittävimmän vientituotteen joukossa on neljä metsäteollisuustuotetta, päällystetty ja päällystämätön paperi, kartonki ja pahvi,  sahatavara sekä selluloosa.  Stora Enso on samana vuonna maailman viidenneksi suurin, UPM kuudenneksi suurin yritys.

Rakennemuutoksen aikana metsäyhtiöt etsivät kuumeisesti uusia kasvumahdollisuuksia. Yksi teollisuudenalan tulevaisuuden menestystarinoista oletetaan olevan biojalostamotoiminta. Kehityssuuntaa tukevat myös EU:n tavoitteet biopolttoaineiden käytön tuntuvasta kasvattamisesta vuoteen 2020 mennessä. Helmikuussa 2012 UPM ilmoitti maailman ensimmäisen selluloosan tähteenä syntyvää raakamäntyöljyä käyttävän biojalostamon rakentamisesta Lappeenrantaan. Uusi tie menestykseen on auki?