Rosteri oli houkutteleva materiaali, mutta turpiin tuli lujasti, ja monesta suunnasta.

Otimme ruostumattomat teräkset puutavrapankkojen testeihin siinä toivossa, että saamme kirkkaasti kiiltelevän pankkometallin alumiinin ja sinkatun teräksen materiaalivaihorhdoksi, vaikkapa vain "rosteripuskurimiehille".

Automiehiltä kiinnostusta löytyikin kiitettävästi, mutta opettavaisia pettymyksiä tuli heti aluksi. Näistä ensimmäinen oli, kun halusimme käyttöön "tonnisen" rosterin. Tuo 1000-luokka ei ollutkaan mustien terästen ja alumiinin tapaan myötöraja,vaan se olikin murtoraja ja myötörajan metsästys alkoi.

Tornion Outokummun Tuotantostudio oli kehitystyössä sitkeänä apuna , ja studiolaisten ammattitaito oli kehitetty maksimiinsa protovalmistuksessa, ja ongelmien ratkaisussa Pääpäsmärinä osaamisessa Tuotantostudiolla oli vuosikausien ajan Esko Hilden ja Eskolla oli kovatasoisia  avustajia ja erinomaiset yhteydet  tehtaalle, ja korkeakoulujen erityisosaajiin .



Teimme kokeilutolpat ja myöhemmin myös kokeilupankot , jotka näyttivät hyviltä. ja aluksi tuntuivatkin, mutta ajettujen kuormien määrän kasvun myötä tolppiin alkoi tulla uotoa taipumaa. Taipuma oivallettiin lopulta johtuvan rosterilta  puuttuvasta selkeästä myötörajasta = sen laakeasta lujuuskäyrästä, missä ei ollutkaan tarpeellista myötörajaa, ja pankko pomppasi itseensä pysyvää taipumaa, toisin kuin mustat teräkset ja hitsauksen jälkeen vanhennettu alumiini.

Ratkaisu kadonneen myötörajan löytymiseen tuli lopulta Esko Hildenin ryhmässä olleen nuoren Di:n kautta , joka teki korkeatasoisen keksinnön, ja myötöraja löytyi "tytön" keksimällä ja ohjeistamalla lämpökäsittelyllä.



Myötöraja korjaantui, mutta rosterin kiillotus onnistui vain Helsingissä, ja sen kappaleitten käsittelykoko rajoittui  irtotolppaisille ja alle 3.0m  pankoille. Lisäksi tätäkin pahempi , ja korjaamaton asia oli mustien terästen raapaisut, jotka jättivät kiiltävään pintaa rumia rupeja, ja niitä tuli vääjäämättä  lastauksessa ja purussa , sekä sidontaketjun kourallanostossa.

Lopullinen niitti tuli siitä, kun nykytuotantolaitosten kokokapasiteetin lisäksi tuotteen valmistuskierrätys maksoi, ja raaka-ainehinta kallistui siinä määrin, että pankon valmistushinta nousi markkinoita täysin sietämättömälle tasolle.- Valmis pankko maksaisi nykyhinnoilla reippaasti yli 5000€/kpl ja sen painokilpailukyky jäisi vielä nykylujuuksillaan alumiinipankkojen tasolle. Lisämahdottomuuden toi se, että Suomessa oli kehitetty kiillotuslaitoksia maksimikooltaan vain karjapuskurikokoluokan tasolle.XXhj.6.1.2026

---------------------------------------------------------------------

Ps. Rosterin "sudenkuopiksi" muodostuivat materiaalilta puuttuva selkeä myötötaja, materiaalin hinta, pinnoitelaitosten pienuus, pinnoitteen haavoittuvuus perusteräksien kosketuksistsa sekä ultralujia pienempi lujuus.

--------------------------------------------------------------------