Finnveran Rahoitus ja kasvu -katsaus: Valtiontukikilpailu on Suomelle myrkkyä19.04.2024 3.00
Suomen viennin laskusuhdanne syveni vuoden 2023 aikana, ja tällä hetkellä viennin odotukset lähitulevaisuudesta ovat yhtä pessimistiset kuin koronapandemian pahimmassa vaiheessa. Vientitaantumalla on merkittävät vaikutukset kansantalouteen, sillä vientisektori työllistää suoraan ja välillisesti merkittävän määrän ihmisiä. Lisäksi vientiin päätyvät hyödykkeet ovat yleensä korkeamman arvonlisän tuotteita, joten viennin vähenemisestä seuraa myös kansantalouden tuottavuuden lasku. Samaan aikaan suurten talousmahtien protektionistinen teollisuuspolitiikka rapauttaa kansainvälistä kauppaa ja lisää valtiontukipolitiikkaa. Koronapandemian aikana nousut teollisuuspolitiikka on jäänyt päälle ja vahvistunut.
Geopolitiikka on tullut entistä voimakkaammin osaksi maailmanmarkkinoita. Yritysten näkökulmasta vientimarkkinan kuivuminen tarkoittaa kasvumahdollisuuksien kaventumista ja toiminnan supistumista. Yhdysvallat pani toimeen inflaationvähentämispaketin (Inflation Reduction Act, IRA), joka vaikeuttaa ulkopuolisten yritysten toimintaa Yhdysvaltain markkinoilla. EU on säätänyt hiilitullit, jotka nostavat vääjäämättä tuontitavaroiden hintoja. Myös Brexit-kansanäänestystä höystettiin aikanaan voimakkaasti kansallismielisillä argumenteilla. − Brexitin tarkkoja vaikutuksia Suomen vientiin ei vielä täysin tunneta. IRA:n suoria vaikutuksia on vaikea arvioida, mutta toisaalta, yhdenkin miljardi-investoinnin menettäminen paketin takia on paljon. CHIPS-lakipaketin suora vaikutus Suomeen tulee olemaan mitätön. Euroopan ja maailman tasolla odotettavissa on kuitenkin valtiontukipolitiikan lisääntymistä ja tehotonta kilpailua tukieuroista, ja tämän vaikutus viennistä riippuvaiselle pienelle taloudelle, kuten Suomelle, on myrkkyä, sanoo ekonomisti Mikko Lumme Finnveran Rahoitus ja kasvu -katsauksessa. Kaupan esteet ja kansalliset yritystuet saattavat tietyissä tilanteissa olla järkevää politiikkaa. Talous ei ole pelkästään tehokkuuden maksimointia, vaan myös riskienhallintaa tilanteessa, jossa esimerkiksi merkittävä tuotantopanos liittyy poliittisesti epävakaaseen maahan. Tässä mielessä esimerkiksi Euroopan ja Yhdysvaltain tuet paikalliselle mikrosirutuotannolle ovat ymmärrettäviä. Sen sijaan IRA:n vaateet kotimaisuusasteesta ovat Amerikka ensin -politiikkaa, Lumme sanoo. Onko globalisaation aika siis loppu? − Maailmassa, varsinkin matalan tulotason maissa, on edelleen valtava määrä talouden kehityspotentiaalia ja hyvinvoinnin kasvu tapahtuu kansainvälisen kaupan kautta. Globalisaation aika ei ole ohi, mutta se vaikuttaa olevan tauolla. Kukaan ei tiedä, koska seuraava nopeamman globalisaation vaihe alkaa, Mikko Lumme arvioi. Suomen nettovienti kasvoi 2023, mutta se ei kerro hyvästä kehityksestäSuomen viennin kannalta maiden kääntyminen sisäänpäin ja kansallisten etujen esiinnousu teollisuuspolitiikan muodossa osuvat hankalaan vaiheeseen, jossa vienti samalla vähentyy viennin kohdemaiden hitaan talouskasvun seurauksena. Suomen vienti kääntyi laskuun vuoden 2022 loppupuolella. Odotukset lähitulevaisuudesta ovat yhtä pessimistiset kuin koronapandemian pahimmassa vaiheessa 2019−2020. − Vaikka nettovienti eli viennin ja tuonnin erotus kasvoi viime vuonna, sitä ei voi pitää erityisen hyvänä kehityksenä: tavaroiden ja palveluiden vienti laski, mutta tuonti tippui vielä enemmän. Toisin sanoin kansainvälinen kauppa on taantunut. Tuonnin negatiivinen kehitys johtuu sekä heikosta kotimaisesta kysynnästä että varastojen purkamisesta. Parhaiten rauhaa ja kestävää kansainvälistä kauppaa edistää maiden demokratisoituminen. Valitettavasti demokratian juurtuminen on pitkä ja monimutkainen prosessi eikä esimerkiksi Kiinan tai Venäjän demokratisoituminen ole juuri nyt näköpiirissä. Lisätiedot: |
