Maaperä tulee huomioida metsänhoito-ohjeita ja metsätalouden tukia uudistettaessa24.02.2023 11.00
Metsämaaperä on puustoa suurempi hiilivarasto, ja metsänhoidolla vaikutetaan maaperän päästöihin ja hiilinieluihin. Kansainvälisen HoliSoils-hankkeen tekemä selvitys painottaa, että Euroopan metsäsektori tarvitsee kokonaisvaltaista ymmärrystä maaperän hiilensitomispotentiaalista. Tämä auttaa suunnittelemaan ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteitä. Metsien hiilinieluja koskevat globaalit tutkimukset keskittyvät usein puun biomassaan, puutuotteiden nieluihin tai erilaisiin korvausvaikutuksiin. Analyysit maaperän hiilensitomispotentiaalista ovat suurelta osin keskittyneet metsittämiseen tai metsien hävittämisen välttämiseen. Nykyiset päätöksenteon tukena käytetyt työkalut ja skenaarioanalyysit keskittyvät kasvavien puiden hiilinieluihin. Metsänhoidon vaikutusta maaperään on tutkittu vähemmän ja sitä käsitellään päätöksenteossa voimakkaasti yksinkertaistaen, vaikka metsätalousmetsien hoidolla on ratkaiseva merkitys maaekosysteemien hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamisessa. "Maaperä on metsän suurin hiilivarasto ja se voi olla suuri kasvihuonekaasujen nielu tai lähde, johon metsänhoitopäätökset vaikuttavat", sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Raisa Mäkipää. Mäkipää on kansainvälisen tutkimusryhmänsä kanssa koostanut tutkimusartikkelin metsänhoitomenetelmien vaikutuksia maaperän hiilivarastoon ja kasvihuonekaasupäästöihin. Artikkeli julkaistiin Forest Ecology and Management -julkaisusarjassa osana EU:n rahoittamaa HoliSoils-hanketta ja sen tekemiseen osallistui yhteensä 30 tutkijaa Euroopasta ja Japanista. Puulajin ja metsien kasvatustavan valinnalla on suuri vaikutus maaperän päästöihin Maaperä on päästölähde ojitetuilla turvemailla. Päästöt ovat sitä suuremmat mitä ravinteisempi kasvupaikka, ja mitä syvemmälle ojitus on vienyt pohjaveden. Ojitetuilla turvemailla maaperän päästöt kasvavat hyvin voimakkaasti avohakkuun jälkeen. Maaperän päästöt jatkuvat ravinteisilla turvemaakasvupaikoilla koko kiertoajan ja ovat suuremmat kuin puuston hiilinielu. "Maaperän päästöjä voidaan kuitenkin vähentää metsänhoidon keinoin ja kivennäismailla voidaan saada aikaa hiilinieluja, jotka auttavat saavuttamaan asetetut ilmastotavoitteet", Mäkipää pohtii. Maaperän hiilivarasto on tavallisesti pienempi lehtipuuvaltaisissa metsissä kuin havupuu- tai sekametsissä, koska lehtipuuvaltaisten metsien kasvu ja biomassatuotos on yleensä vähäisempää kuin havupuuvaltaisissa metsissä ja lisäksi lehtipuukarike on helpommin hajoavaa ja vilkastuttaa maaperäeliöstön toimintaa. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen kivennäismailla typpilannoitus kasvattavaa maaperän hiilivarastoa. Kivennäismailla maaperän hiilivarasto pienenee avohakkuun jälkeen erityisesti orgaanisessa kerroksessa. Metsänuudistamisen yhteydessä tehtävä maanmuokkaus voi lisätä orgaanisen aineksen hajotusnopeutta, mutta taimikon parempi kasvu ja suurempi kariketuotos voi kompensoida hajoamisessa vapautuvan hiilen. Mitä hitaammin avohakkuualaa uudistetaan ja uusi kasvu pääsee vauhtiin, sitä pidempään menee, että maaperä kääntyy jälleen hiilinieluksi. Maaperän hiilivarasto kääntyy kasvuun 10-50 vuotta avohakkuun jälkeen. Metsänhoito-ohjeet ja metsätalouden tuet uudistettava Metsäsektorille tarvitaan kokonaisvaltaista ymmärrystä maaperän hiilensitomispotentiaalista. Pelkkä puuston huomioiva tieto voi johtaa tehottomaan ilmastopolitiikkaan ja resurssien epäoptimaaliseen käyttöön ilmastonmuutoksen hillitsemisen toimenpiteiden suunnittelussa. Lisääntyvä tutkimustieto metsänhoidon vaikutuksista maaperän hiilinieluihin ja kasvihuonepäästöihin on liitettävä suunnittelun ja päätöksenteon tukena käytettäviin malleihin. "Metsänhoitomenetelmät tulee muuttaa ilmastokestäviksi. Kuusivaltaisten ojitettujen turvemaiden avohakkuita ja kunnostusojituksia tulisi välttää aina kun mahdollista. Kangasmailla ainespuuston kasvua ylläpitävät maltilliset harvennukset, havupuuvaltaisuus ja kiertoajan kasvattaminen vahvistavat hiilinielua ja avohakkuiden jälkeen nopea uudistaminen hillitsee maaperän hiilivaraston pienenemistä", Mäkipää suosittelee. Metsäpolitiikassa ja metsienhoidossa tulee huomioida uusin tutkittu tieto maaperän päästöistä ja hiilensidontapotentiaalista. Maaperä tulee huomioida metsänhoito-ohjeita päivitettäessä ja metsätalouden tukia uudistettaessa. Käytännössä muutokset metsien hoidosta tekevät tuhannet metsänomistajat ja heille palveluja tarjoavat metsäammattilaiset. Tieto metsän kasvatustavan ja valittujen metsänhoitomenetelmien vaikutuksista oman metsän maaperän päästöihin ja hiilinieluihin auttaa metsänomistajaa tekemään asettamiensa tavoitteiden mukaisia päätöksiä. Metsänhoitokäytäntöjen vaikutus maaperään ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen Puulajin valinta, ravinteiden käyttö, metsäpaloriskin hallinta, suometsien hydrologinen ennallistaminen, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen sekä hakkuumenetelmät ja -käytännöt voivat hillitä ilmastonmuutosta.
Julkaisu tehtiin osana HoliSoils-hanketta ja tutkimuksen lippulaivaa UNITE:a. HoliSoils on EU:n rahoittama tutkimusprojekti, joka kehittää ja testaa maankäsittelymenetelmiä tavoitteenaan hillitä ilmastonmuutosta ja ylläpitää erilaisten, ihmisten elinkeinoille ja hyvinvoinnille välttämättömien ekosysteemipalvelujen tarjontaa. UNITE on korkealaatuisen tutkimuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen osaamiskeskittymä ja yksi Suomen Akatemian lippulaivoista. |
