Uutta tietoa rannikkomme vedenalaisesta luonnosta - FINMARINET tutki 22 000 näytteenottopaikkaa ja luotasi laajasti merenpohjaa19.04.2013 2.42 Pinnanalainen Perämeri on olosuhteiltaan erikoislaatuinen ja tähän saakka huonosti tunnettu osa Suomen luontoa. Juuri päättyneen FINMARINET-hankkeen kartoituksissa selvisi, että Perämerellä alueellisesti uhanalaisiksi luokitellut vesisammalet, kuten ahdinsammal ja vellamonsammal, muodostavatkin paikoin laajoja vedenalaisia peltoja, jotka tarjoavat pohjaeliöstölle suojaa ja ravintoa. Sammallajien levinneisyydestä on aiemmin ollut vain vähän tietoa. ”Kartoitusten tuottama tieto saattaa jopa muuttaa vesisammalien uhanalaisuusluokitusta”, arvioi Metsähallituksen aluemeribiologi Essi Keskinen.
”FINMARINET on tuottanut uutta tietoa lajien ja niiden muodostamien eliöyhteisöjen esiintymisestä Suomen merialueilla. Käsityksemme luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden luontotyyppien, esimerkiksi riuttojen ja hiekkasärkkien, esiintymisestä on tarkentunut. Tietoa on kerätty nykyisiltä Natura 2000 -alueilta ja niiden läheisyydestä. Erityisesti ulkomeren lajistosta ja luontotyypeistä tiedetäänkin nyt paljon enemmän. Tämä tieto annetaan viranomaisten käyttöön suojelualueverkostojen riittävyyden arviointia ja mahdollisia jatkotoimia varten”, toteaa hankkeen koordinaattori Pasi Laihonen Suomen ympäristökeskus SYKEstä. FINMARINET kuuluu VELMU-ohjelmaan, joka on laajamittainen vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden kartoittaja merialueillamme. Nelivuotinen FINMARINET on kerännyt tietoa eläin- ja kasvilajeista yli 22 000 näytteenottopaikalta kuudella tutkimusalueella. Lisäksi geologista aineistoa on hankittu mm. luotaamalla lähes 800 km2 merenpohjaa. Kuva on tarkentunut myös Selkämeren vedenalaisesta luonnosta. Rauman ulkosaaristossa vedenalaista luontoa hallitsevat moreeni- ja kallioselänteiden muodostamat riutat ja laajat savialueet, joita yleensä peittää hiekka ja sora. Harvinaisia De Geer -moreenimuodostumia löydettiin ensimmäistä kertaa Rauman edustalta. Voimakkaiden virtausten vuoksi alueella on pehmeän aineksen peittämiä pohja-alueita vain vähän. Kallio- tai kivipintaisia riuttoja peittävät laajalti rakkoleväniityt, jotka voivat ulottua yhtenäisinä vyöhykkeinä kahdeksan tai yhdeksän metrin syvyyteen. Tässä ja syvemmissä vyöhykkeissä kasvavat myös punalevät, kuten haarukka- ja luulevät. Saaristomeren eteläreuna rajoittuu suoraan Itämeren altaaseen ja on vesieliöiden elinolosuhteiden kannalta Suomen merellisintä aluetta. Saaristo sukeltaa tässä kohdassa mereen jatkuakseen pinnan alla ja muodostaa siellä upean vedenalaisten riuttojen vyöhykkeen. FINMARINETin tulosten mukaan riutat ylläpitävät runsasta pohjaeliöiden ekosysteemiä ja tarjoavat myös hylkeille ja merilinnuille oivallisen ruokailu- ja levähdysalueen. Saaristomeren haahkat sulkivat tällä alueella kesän aikana, ja hylkeet käyttävät uloimpia luotoja lepäilypaikkoina ruokailujen välillä. FINMARINET-hankkeen tiedot merialuesuunnittelun tueksiMerialueiden käyttö lisääntyy jatkuvasti, ja ilman tietoa merenalaisesta luonnosta olisi vaikea sijoittaa esimerkiksi laivaväyliä, ruoppauksia ja tuulienergian tuotantoalueita ympäristön kannalta kestävästi. Ilman riittävää luontotietoa merenkäyttöalueiden sijoittelulla saatettaisiin aiheuttaa hyötyjä suurempaa vahinkoa. FINMARINETin tuloksia hyödynnetäänkin merialuesuunnittelun tausta-aineistona sekä nykyisten suojelualueiden hoidon ja käytön suunnittelussa. Tietoja käytetään niin ikään EU:n edellyttämien velvoitteiden, kuten kansallisen merenhoitosuunnitelman ja luontodirektiivin raportoinnin yhteydessä. "Merellä toteutettavien ympäristöä muuttavien toimien vaikutuksia ja riskejä voi arvioida vain riittävän kattavaan taustatietoon perustuen. Tämän hankkeen ansiosta tietomme vedenalaisesta luonnosta on olennaisesti lisääntynyt ", Pasi Laihonen toteaa. Monia kartoitusmenetelmiä, hedelmällistä yhteistyötäFINMARINET-hanke käynnistyi vuonna 2009. Neljänä kesänä kerättyä tietoa on analysoitu ja jalostettu edelleen sekä yhdistetty aiemmin hankittuun aineistoon. Tietoa pinnan alta on kerätty monilla menetelmillä: kaikuluotaamalla, ottamalla näytteitä pohjasta, sukeltamalla ja vedenalaisilla videoinneilla. Geologian tutkimuskeskus tutki alueita akustis-seismisin menetelmin. Metsähallitus ja Suomen ympäristökeskus puolestaan keräsivät tietoa näytteenotoin ja vedenalaisten videointien avulla. Suomen ympäristökeskus ja Åbo Akademi ovat koonneet alueilta tuotetut aineistot yhteen ja tuottaneet niiden pohjalta karttoja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen esiintymisalueista.Työssä on hyödynnetty Turun yliopiston taustamuuttuja-aineistoja. Tulokset julkaistaan Turun yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyössä kehittämässä internet-pohjaisessa karttapalvelussa kesäkuussa. Vedenalaisen luonnon kartoittaminen on työlästä ja kallista. Koska kaikkia alueita ei voida kartoittaa, tehtyjä havaintoja yleistetään laskennallisten menetelmien avulla koskemaan laajempia alueita. Riittävät havaintomäärät ovat FINMARINETissa mahdollistaneet parempien laskentamallien kehittämisen ennustamaan eliölajien ja niiden elinympäristöjen levinneisyyttä. Hankkeen rahoituksesta puolet tulee EU:n LIFE+ -ohjelmalta, toinen puoli hankkeeseen osallistuvilta tahoilta. FINMARINET on osa laajempaa VELMU-inventointiohjelmaa, joka jatkaa vedenalaisen luonnon kartoitustyötä tavoitteenaan kattaa koko Suomen merialue vuoteen 2015 mennessä. |